Alpha Sapphire Osa 15: Tie mestaruuteen!

No niin! On vihdoinkin aika kirjoittaa viimeinen Alpha Sapphire-postaus. Mä voitin viime kerralla juuri kahdeksannen salin, jonka ansiosta pystyin nyt suuntaamaan kohti Victory Roadia. Tiimiinihän kuuluu Sceptile, Breloom, Azumarill, Torkoal, Armaldo ja Raichu - katsotaan miten liiga onnistuu näiden kanssa. :) Surffailin Sootopolis Citystä muutamaa Routea pitkin Hoennin oikeassa reunassa seisovaan pieneen saareen, jossa en ollut vielä käynyt. Siellä mä nousin vesiputousta ylös pienelle kummulle, jolla seisoi pelkkä yksi Pokemon Center. Jostain syystä paikka laskettiin kuitenkin kaupungiksi, nimeltään Ever Grande City. Ihan nätti paikka, ei siinä mitään - kivasti kukkia. Paransin poksuni ja hamstrasin reippaasti Repelejä mukaani, jonka jälkeen olin valmis astumaan viimeiseen koitokseen ennen Pokemonliigaa - Victory Roadille.

Harmi kyllä Victory Road oli todella helppo ja todella lyhyt. Jotenkin muistelin että Hoennin Victory Road olisi ihan hirveän sokkeloinen ja pitkä, mutta ei se kyllä sellaiselta tuntunut. Suorastaan outoa etten mä eksynyt sinne - mä kun eksyn aina Pokemon-pelien jokaiseen luolaan tai sokkeloon. :D Sen sijaan ottelin Trainerien kanssa, keräilin itemejä, ja löysin pian tieni ulos kauniiseen pieneen puistomaiseen paikkaan, jossa virtasi jokia ja kasvoi kukkasia. Siellä oli jotenkin mystinen tunnelma, kun taustalla ei soinut minkäänlaista musiikkia. Tykkäsin siitä.

Puiston perällä punaisten kukkien keskelle seisoi Wally, joka halusi tottakai haastaa mut otteluun. Vähän harmittaa ettei tässä kohdassa ollut Brendania, vaan Wally sai jotenkin "loistokkaamman lopun" meidän rivauliuteen. Mutta eipä se mitään. Mä voitin Wallyn ikävän helposti, ja aloin epäillä että Elite Four tulisi olemaan samaa tasoa. Ehkä mun Pokemonit olivat taas pikkuisen liian ylilevelisiä, kun ne olivat kuitenkin melkein 15 leveliä vastustajia korkeammalla koko ajan. Hups. :D Ehkä se Exp. Share olisi pitänyt sulkea vähän useammin... Wallyn ottelun aikana soi muuten tosi upea musiikki, jota olen käynyt kuuntelemassa vielä monta kertaa pelin voitettuanikin Youtubessa.

Wallyn voitettuani, mä suuntasin eteenpäin ja saavuin viimein Pokemonliigan portille. Oli tullut aika haastaa Elite Four, johon mä ryhdyin saman tien. Tämän pelin Elite Four-mesta oli ihan kivannäköinen paikka, mutta en muistanut ettei tässä pysty valitsemaan missä järjestyksessä heidät haastaa. Sen sijaan kuljin koko ajan vain pitkää käytävää  eteenpäin aina uuden kouluttajan luokse, saamatta vaikuttaa mihin suuntaan mä menin. Mutta eipä tuo mitään haitannut. Pokemonliiga itsessään oli vähän tylsä - siellä ei jotenkin ollut mitään eikä ketään.

Ja kuten olin aavistanutkin, Elite Four oli varsin helppo, eikä mulla ollut sen kanssa oikeastaan mitään ongelmia. En ole edes varma fainttasiko yksikään mun Pokemoneista kertaakaan, vaikka ostin joku sata Reviveä. Sinne meni rahat... o_o Voitettuani kaikki Elite Fourin jäsenet, pääsin viimein haastamaan Stevenin. Hän oli onneksi sentään vähän haastavampi, mutta kyllä mä hänetkin voitin aika helpolla. Mega Sceptile taisi viedä kunnian viimeisestä iskusta Mega Metagrossiin. Brendan tuli mukavasti onnittelemaan mua professorin kera mun uudesta tittelistäni. Kaikki rivalit eivät taida tehdä niin, joten arvostin tätä. :D Sen jälkeen mut leimattiin Pokemonmestariksi, pääsin Hall of Fameen, ja palasin pyörällä takaisin kotiin. Loppu.

Alpha Sapphire on kyllä hieno peli. Olen aina tykännyt kolmannesta sukupolvesta ja Hoennista tosi paljon, joten tätä oli tosi suuri ilo pelata. Musta tuntuu että Alpha Sapphire on yksi mun suosikki Pokemon-pelejäni, HeartGoldin ja Moonin rinnalla. Harmi vaan että tämä oli tosi helppo peli, eikä mulla ollut kauheasti haastetta sen kanssa. Mutta kivaa mulla silti oli. :) Mun tiimistäni tuli myös mielestäni tosi onnistunut, ja tykkäsin sen jokaisesta jäsenestä tosi paljon. Haluan ehdottomasti läpäistä tiimini kanssa vielä Delta Episoden, tosin siitä mä en aio kirjoittaa mitään. Toivottavasti te olette tykänneet lukea näitä mun Alpha Sapphire-postauksia. Voi olla etten enää kirjoita tällaisia pitkiä postauksia uusista Pokemon-peleistä jatkossa, vaan teen samalla tavalla kuin Moonin kanssa. Eli kirjoitan ensivaikutelmistani ja myöhemmin mielipiteen pelin läpäistyäni. Mutta se jää nähtäväksi.

Iloista kesää teille kaikille! Tässä vielä tiimini tilanne pelin loppuessa:

Kawan lempipokemonit: Sija 8

SALANDIT

"It burns its bodily fluids to create a poisonous gas. When its enemies become disoriented from inhaling the gas, it attacks them." -Sun Pokedex

"Volcanoes or dry, craggy places are its home. It emanates a sweet-smelling poisonous gas that attracts bug Pokémon, then attacks them." -Moon Pokedex

Mun lempipokemonlista jatkaa samaa rataa, eli pysyy voimakkaasti liskoihin perustuvissa Pokemoneissa. :D Salandit ja Salazzle ovat molemmat tosi upeita Pokemoneja, mutta laitoin tähän postaukseen kunnian kuitenkin Salanditille, koska pidän sen designista vähän enemmän. Mä myös luonnollisesti näin Salanditin ensin kun uusia Alola-Pokemoneja paljasteltiin, joten olen varmaan senkin takia tykästynyt siihen vähän Salazzlea enemmän. Joka tapauksessa tämä on tosi kiva ja siisti kaksikko, jotka ovat nousseet nopeasti lähelle mun sydäntä. Seitsemännessä sukupolvessa ei ole hirveästi sellaisia Pokemoneja joita mä rakastan tosi paljon, mutta nämä myrkkyliskot ovat poikkeus. Jotenkin tuo Fire/Poison-tyypitys iskee muhun tosi hyvin - olen aina pitänyt tulipokemoneista ja myrkky-tyypityskin usein tekee Pokemonista heti jotenkin coolimman. :D

Rakastan ihan hirveästi Salanditin designia, ja pidän sitä tällä hetkellä ehkä yhtenä parhaista designeista mitä olen yhdelläkään Pokemonilla nähnyt. Joku saattaa ihmetellä tätä kovasti - onhan kyseessä kuitenkin vain pieni, simppeli, musta lisko - mutta jokin noissa violeteissa viirusilmissä, oranssissa selkäkuviossa ja pienissä korvamaisissa ulokkeissa viehättää mua todella paljon. Jotenkin vaan ihan täydellinen väriyhdistelmä. Siksi mua harmittaa hieman Salazzlen design, koska sen kuviot mentiin vaihtamaan oranssista vaaleanpunaisiksi. Lisäksi Salazzlen vartalon muodoissa on jotain liian ihmismäistä. Sen takajaloissa varsinkin on jotain tosi häiritsevää, vaikka muuten kyseisen Pokemonin designissa ei ole mitään valittamista. Tykkään että nuo Salanditin korvat muuttuivat Salazzlen selässä liehuviksi ihme koristeiksi. :D

Tykkään Salanditissa myös sen uudesta Abilitysta, jonka ansiosta Pokemon pystyy myrkyttämään kenet tahansa, oli vastustaja minkä tyyppinen hyvänsä. Olen aina tykännyt myrkyttää vastustajani Pokemon-peleissä, joten tämä Ability sopii mulle hyvin. :D Tykkään myös siitä, että Salandit voi kehittyä Salazzleksi vain naaraana, koska maailmassa on oikeastikin liskolajeja joihin ei kuulu ollenkaan uroksia. Hauska idea tehdä tähän perustuva Pokemon. Pyydystin myös itselleni Salanditin Moonissa ja se osoittautui hyväksi tiimiläiseksi. Siinäkin siis yksi syy mulle lisää rakastaa näitä liskoja. Ei mulla oikeastaan ole näistä muuta sanottavaa. Salandit pääsi mun top 10-listalle kaikessa yksinkertaisuudessaan omaamalla upean designin, kivan tyypityksen ja voimakkaan hienon kehitysmuodon. Ei mun hurmaamiseen näköjään sen ihmeempää tarvita. :D

Decidueyen, Incineroarin ja Primarinan toiset tyypitykset

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Ihan ensimmäisenä pieni ilmoitusasia:

Olette saattaneet huomata, että mun blogin kuvista suurin osa on muuttunut tuollaisiksi ihme erroreiksi tai kadonneet kokonaan. Se on täysin Photobucket-nimisen nettisivun syytä, jossa mä säilön kaikkia mun blogini kuvia monen muunkin bloggaajan tavoin. Valitettavasti Photobucket-sivusto on päättänyt typeränä estää kaikkia ilmaisia jäseniään käyttämästä sinne ladattuja kuviaan ja poistanut ne kokonaan näkyvistä internetistä. Sen takia lähes kaikki mun blogini kuvat ovat nyt poissa, jonka takia blogi näyttää aika kauhealta ja harmaalta. Ajattelin ilmoittaa tästä teille, ettette ihmettele mitä kummaa mun kuville on oikein käynyt. Koitan katsoa miten tämän Photobucket-kriisin kanssa käy ajan kuluessa, mutta pahimmassa tapauksessa monien vanhojen postauksieni kuvat ovat lopullisesti mennyttä. Tästä eteenpäin aion kuitenkin sijoittaa blogikuvani toiseen paikkaan, joten tulevien postausten kuvien ei pitäisi katoilla. Koitan ehkä vähän siistiä ainakin joidenkin uusimpien postauksieni kuvia, mutta harmi kyllä ainakin toistaiseksi blogi näyttää kovin ankealta...

Mutta nyt mä siirryn itse asiaan, eli tämän päivän postaukseen, joka liittyy Alolan startterien viimeisten muotojen toiseen tyypitykseen. Rupesin nimittäin jonkin aikaa sitten pohtimaan miksi Decidueye itse asiassa on puoliksi Ghost-tyyppiä, josta syntyi idea tehdä tämä postaus. Aion kirjoittaa vähän tekstiä siitä, mistä Decidueye, Incineroar ja Primarina itse asiassa saavat Ghost-, Dark-, ja Fairy-tyypityksensä tulen, veden ja ruohon rinnalle. Joillekin tämä saattaa olla ehkä ihan itsestäänselvää faktatietoa, mutta mun teki silti mieli kirjoittaa tästä. Ehkä joku oppii jotain uutta. :D Saatan jatkossa mielelläni kirjoittaa lisää tällaisia vastaavia fakta-postauksia, jos tästä tykätään.

Mutta mutta siis Decidueye! Mystinen Alolan ruohopöllö, joka muuttuu suloisesta Grass/Flying-Pokemonista kummitukseksi. Tälle löytyy kuitenkin ihan järkeenkäypä selitys, kun vähän tutustuu Decidueyen ideaan tarkemmin. Decidueye on luonnollisesti saanut inspiraationsa pöllöstä, mutta koska Pokemonin synnyinmaa on Havaijiin perustuva Alola, kyseessä on mitä ilmeisimmin havaijilainen pöllölaji. Yksi tällainen pöllö on nimeltään Pueo, jolle en valitettavasti löytänyt suomennosta. Kyseessä on joka tapauksessa suopöllön alalaji, joita esiintyy ainoastaan Havaijilla. Pueo-pöllö ei viittaa Ghost-tyypitykseen varsinaisesti muuten kuin olemalla noh... pöllö, koska pöllöt ollaan pitkään liitetty erilaisiin taruihin ja mytologioihin, antaen pöllöpokemonille automaattisesti ihan hyvän perustan olla kummitus. Pueo-pöllö liitetään myös usein havaijilaiseen mytologiseen Aumakua-hahmoon, jonka uskotaan olevan eräänlainen edesmenneen henkilön haamueläin. Decidueyen designissa on tämän lisäksi piirteitä havaijilaisesta sukupuuttoon kuolleesta pöllölajista, jolla oli Pokemonin tavoin varsin pitkät jalat. Kyseisellä pöllöllä oli myös pieni vähän pyöreähkö keho, joka muistuttaa hieman Rowletin muotoa. Eli vaikka Decidueye olisi kuinka Robin Hood tahansa, on sen todellinen idea kuitenkin pöllöjen mystisyydessä ja niihin liittyvissä mytologioissa, mikä tekee tästä Pokemonista todennäköisesti puoliksi Ghost-tyyppisen. Mageeta, eikö? :D

Aumakua-olento pöllön muodossa.

Vaan entäs sitten Incineroar? Incineroarin idea ei ole musta läheskään yhtä siisti kuin Decidueyen, eikä sen Dark-tyypityksellekään ole siksi ihan yhtä selkeää syytä. Incineroar nyt voisi periaatteessa kai olla Dark-tyyppinen Pokemon ihan vain koska sillä on vihainen ilme ja terävät hampaat. :D Mutta se ei kelpaa mulle selitykseksi. Sen sijaan kiinnitin huomiota Pokemonin kategoriaan, joka on Heel Pokemon. Sanalla "heel" ei viitata suinkaan korkokenkään, vaan ammattilaispainijaan, mikä taas viittaa Incineroariin jo paljon voimakkaammin. Kisulla on kuitenkin aikamoisen näköiset lihakset ja painijan vyö yllään. Ja onhan Incineroarin oma Z-liikekin aika selkeä painijan hyökkäys. Mutta miten painiminen liittyy mitenkään Dark-tyyppisenä olemiseen? Tätä ymmärtääkseen pitää tietää vähän painimisesta - tai ainakin amerikkalaisesta painimisesta. Nimittäin joissain painiotteluissa vastustajille on tapana antaa eräänlaiset nimikkeet, jotka kertovat kumpi matsissa on niin sanottu hyvis tai pahis. Hyvää painijaa kutsutaan englanniksi sanalla "face" ja pahaa taas sanalla "heel". Heel-painijat ovat otteluissa tavallisesti huonokäytöksisiä, epäreiluja ja voivat jopa rikkoa pelin sääntöjä. He saavat siksi yleensä buuausta yleisöltä ja eräänlaisen antagonistin maineen. En tiedä miksi kukaan haluaisi itselleen tällaista, mutta makunsa kullakin kai sitten. :D Tämä joka tapauksessa selittää mistä Incineroar saa Dark-tyypityksensä - kyseessä onkin huijaava huonokäytöksinen painija-tiikeri! En olisi arvannut. :D

Primarinan Fairy-tyypitys oli alunperin mulle näistä kolmesta varmaan kaikkein selkein, ja mulla on siitä myös vähiten sanottavaa. Primarinan naisellinen ulkomuoto ja yhteys veteen ja laulamiseen liittävät sen seireeneihin, jotka ovat kreikkalaisen mytologian olentoja. Seireeneillä on tarinoiden mukaan kyky houkutella merimiehiä luokseen vastustamattomasti kauniilla laulullaan, ja repiä heidät sen jälkeen kappaleiksi. Primarina ei ehkä tekisi tuota jälkimmäistä, mutta muuten kuvaus seireeneistä sopii siihen hyvin. Primarinassa on myös viittauksia toiseen mytologiseen hahmoon, selkieen, joka on eräänlainen ihmiseksi muuttumaan kykenevä hylje-olento. Myös selkieillä on tapana hurmata ihmiset pauloihinsa. Yhteys näihin hahmoihin antaa Primarinalle varmasti sen Fairy-tyypityksen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lisäksi tietysti merenneitoihin liittyy paljon erilaisia tarinoita ja uskomuksia, mikä lisää myös Primarinan yhteyttä Fairy-tyyppiin.

Seireenejä pahanteossa.

Eli sellaista. Oliko tämä teille uutta tietoa vai ihan faktaa? Mä olen ajatellut että voisin tosiaan kirjoitella tämmöisiä vastaavia postauksia jatkossa enemmänkin. Musta tuntuu että nykyään mun blogini on täynnä melkein pelkkiä postauksia mun mielipiteistä, vaikka haluaisin puhua täällä muustakin. Olen kuitenkin miettinyt pitkään, että haluaako kukaan lukea tällaisia fakta-postauksia, kun niin moni saattaa kuitenkin jo tietää niissä kirjoitetut asiat. Hmm... Ehkä mä kuitenkin kirjoittelen tällaisiakin, koska se oli oikeastaan yksi mun blogini ideoista kun aloitin tämän. Ja nythän kun tämä mun blogini jonkinlainen juhlavuosi on meneillään, olisi ehkä ihan järkevää piristää tätä uudenlaisilla postauksilla, vai mitä? Toivon kovasti ja yritän parhaani, että saisin kirjoiteltua tänne vähän useammin. Harmikseni mulla on näköjään todella vähän aikaa blogille, mutta en kuitenkaan lopeta tänne kirjoittamista ikimaailmassa. Älkää sitä huoliko. :) Läpäisin ainakin Alpha Sapphiren muutama päivä sitten, joten ainakin siitä mä voisin koittaa kirjoittaa tänne pian.

Ihanaa kesää teille kaikille!