Pokemon-muistoja ♥

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille! Pokemonin juhlavuosi on viimein päättymäisillään. Harmi että tämä on ollut mun blogin hiljaisin ja epäaktiivisin vuosi, mutta eihän sille mahda mitään että opiskeluni ja muut suuret muutokset elämässäni sattuivat juuri tähän hetkeen. Mun mielestä tämä on ollut Pokemonin kannalta kuitenkin todella hyvä vuosi. Suurin asia mitä Pokemonille tapahtui oli varmaan Pokemon GO:n aiheuttama villitys, mikä on tuonut Pokemonin vuosien tauon jälkeen taas enemmän esille. Ainakin Suomessa. Koska ainakin mä olen nähnyt kaupoissa vaikka minkälaista Pokemon-krääsää tässä syksyn ja talven aikana, sen jälkeen kun Pokemon GO julkaistiin. Sellaista mitä en ole ikinä ennen nähnyt. Ja se on musta ihan mahtavaa! :D Ihanaa että taskuhirmut ovat saaneet mainetta jonka ne todella ansaitsevat. Lisäksi tietysti Pokemon Sunin ja Moonin julkaisu oli aika iso juttu siinä mielessä, miten erilaisia ne ovat verrattuna muihin Pokemon-peleihin, ja miten hyvin ne ovat yleisesti myyneet tai miten hyvää palautetta ne ovat saaneet monilta pelaajilta. Pokemon Moon on noussut yhdeksi mun suosikkipeleistäni, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Tällä kertaa puhun jostain vähän erilaisesta, nimittäin Pokemonin juhlavuoden päättyminen sai mut miettimään niitä aikoja kun Pokemon vasta tuli. Niitä aikoja kun mä koin Pokemoniin liittyviä asioita ihan ensimmäistä kertaa. En muista tarkalleen minkä ikäinen mä olin kun hullaannuin Pokemoniin, mutta todennäköisesti aika nuori. Varmaan joku noin 6 tai 7-vuotias. Ajattelin mainita tässä postauksessa muutamia Pokemoniin liittyviä ensimmäisiä muistojani, jotka olivat alku mun suureen rakkauteeni näitä taskuhirmuja kohtaan.

Ensimmäinen Pokemon-pelini

Monille Pokemoninpelaajille heidän ensimmäinen pelinsä on varmaan ollut monesti joku core-sarjan peli, mutta mun kohdallani on vähän toisin. Olen maininnut täällä blogissa muutaman kerran että aloitin Pokemonin pelaamisen melko vanhalla iällä, eivätkä pelit olleet tärkeitä mulle vielä lapsena ollenkaan. Johtui varmaan aika paljon siitä, etteivät mun vanhempani yleensä ostaneet mulle tai sisaruksilleni mitään kalliita juttuja ollessamme lapsia. Siksi en ikinä saanut Pokemon-peliä itselleni, mutta onneksi sellainen löytyi mun kaveriltani, jolla oli olohuoneessaan Nintendo 64. Kyseinen peli oli ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin, ja kuten tuosta alemmasta kuvasta varmaan huomaatte, se oli Pokemon Stadium 2.

Mä ja kaverini tykättiin otella Pokemon Stadiumissa toisiamme vastaan, vaikka kumpikaan ei oikeastaan tajunnut Pokemonista mitään. :D Ei me ymmärretty kunnolla heikkouksia, tyyppejä tai edes iskuja, mutta meillä oli silti pelin parissa aina hauskaa. Me pelattiin enimmäkseen sellaisia pieniä minipelejä joita pelissä oli, sen sijaan että oltaisiin vaikka yritetty läpäistä peli oikeasti läpi. :D Vaikka mä en siis hirveästi tajunnut pelistä mitään tai edes pelannut sitä kauhean usein, Pokemon Stadium 2 on silti tärkeä peli joka on lähellä mun sydäntä, koska se oli ihan ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin. Oi niitä aikoja! <3

Ensimmäinen Pokemon-korttini

Samaan aikaan nuorena kun mä seurailin Pokemon-animea, mä myös keräilin urakalla Pokemon-kortteja. Se oli sellainen juttu mitä kaikki mun kaverit tekivät - me keräiltiin ja vaihdeltiin kortteja koko ajan, ja yritettiin myös pelata niillä toisiamme vastaan, vaikka kukaan ei tiennyt pelin sääntöjä taaskaan kauhean hyvin. :D Mulla on yhä edelleen kaikki korttini tallella (tosin osa on ehkä kadonnut ajan kuluessa), ja niitä on sellainen noin 10 cm paksu pino. Ei se varmaan ole ihan hirveä määrä joidenkin mielestä, mutta kyllä se ainakin lapsena tuntui todella paljolta.

Vaan mikä mahtoi olla ihan ensimmäinen Pokemon-kortti jonka mä ikinä omistin? Se ei itse asiassa ollut tavallinen Trading Card Game-kortti, vaan sellainen animen mukana kauppoihin rantautunut keräilykortti. Tiedätte varmaan mistä mä puhun? Sain ostaa kortteja aina silloin tällöin viikkorahoillani, enkä ikinä unohda sitä kun kävin hakemassa ihan ensimmäisen Pokemon-korttipakkani kaupasta. Siitä se nörtteys alkoi. :D Aukaisin pakan heti kotona, ja ensimmäinen kortti joka kimmelsi pinon päällä oli Caterpie. Pakassa oli tietty muitakin kortteja, mutta muistan että ihan ensimmäinen kortti jonka näin ja otin käteeni, oli tuossa sivussa näkyvä Caterpie-kortti. Mä luovuin muistaakseni joskus kaikista keräilykorteistani, mutta säästin sen Caterpien, koska sillä oli mulle tunnearvoa. Jotenkin hupaisaa että se oli Caterpie, joka on monille se ensimmäinen Pokemon jonka he peleissä pyydystävät.

Ensimmäinen animejaksoni

Se mikä mut todella hullaannutti Pokemoniin nuorena oli tottakai televisiosta tullut Pokemon-anime. Pokemon oli ehdottomasti mun lempisarjani pienenä. Yritin muistaa vaikka kuinka pitkään mikä oli ihan ensimmäinen Pokemon-jakso jonka mä näin - se ei nimittäin ole animen ensimmäinen jakso, vaan sen mä näin vasta vuosia myöhemmin. Harmi kyllä en millään saa päähäni mikä jaksoista oli se ihan ensimmäinen jonka mä katsoin. Kuitenkin muistan nähneeni tosi varhaisessa vaiheessa ainakin sellaiset jaksot kuin Samurain haaste! sekä Matkalla Pokémon-liigaan! En kuitenkaan ole enää varma oliko toinen noista se ensimmäinen jakso jonka näin, vai muistanko ihan väärin. Joka tapauksessa aloin katsomaan Pokemonia aikalailla sarjan alusta, tosin muistan seuranneeni myös paljon Johto-kauden jaksoja näiden originaalien jälkeen.

Ensimmäinen Pokemon-elokuvani

Ensimmäisen Pokemon-elokuvani mä sen sijaan muistan todella hyvin, eikä sekään ollut se ihan ensimmäinen. Eka Pokemon-leffa jonka mä näin oli Spell of the Unown: Entei. Muistan kun kyseinen elokuva tuli televisiosta ja olin siitä ihan hirveän innoissani, varsinkin koska rakastin Johto-kautta, toisen sukupolven Pokemoneja ja Ashin Charizardia, joka sai kuitenkin semi-suuren roolin tässä leffassa. Tämä elokuva tulee aina olemaan lähellä mun sydäntä tämän takia, mutta myös siksi että se on musta edelleen yksi parhaista Pokemon-elokuvista. Lisäksi rakastin pienenä tämän elokuvan edellä tullutta Pikachun lyhytelokuvaa, jossa Pikachu seikkaili kaupungissa Pichu-veljesten kanssa. Muistan että sillä samalla kaverillani jolla oli Pokemon Stadium 2, oli myös tämä leffa VHS-kasettina. Arvatkaa olinko kateellinen? :D

Ensimmäinen core-sarjan pelini

Jossain vaiheessa kasvaessani vähän vanhemmaksi, Pokemon-intoni jostain syystä laski aika lailla. Mä pidin yhä Pokemonista, mutten ollut enää oikeastaan tekemisissä sen kanssa mitenkään. Kuitenkin kuten vanhat blogin seuraajat ehkä jo tietävät, mä hullaannuin Pokemoniin kunnolla uudelleen vanhemmalla iällä, noin 14-vuotiaana. Silloin mä päätin pelata ensimmäistä kertaa ihan oikeaa Pokemon-peliä, joista ensimmäinen oli Pokemon LeafGreen. Samoihin aikoihin mä aloin myös katsoa animea uudelleen, jonka jälkeen olen pysynyt voimakkaana Pokemon-fanina tähän päivään asti. Intoni taskuhirmuja kohtaan on vain kasvanut LeafGreenin pelaamisen jälkeen, joten olen todella kiitollinen että päätin kokeilla sen pelaamista. Kiitos kuuluu isoveljelleni, joka houkutteli mut pelaamaan sitä.

Kaikenkaikkiaan Pokemon on mulle tottakai tällä hetkellä todella tärkeä ja iso asia, joten olen tosiaan hyvin iloinen että nämä taskuhirmut ovat osa mun elämääni. On ihanaa muistella niitä aikoja kun hullaannuin poksuihin ensimmäistä kertaa, enkä malta odottaa että pääsen muodostamaan lisää Pokemon-aiheisia muistoja. Oikein paljon onnea Pokemonille 20-vuotisjuhlansa kunniaksi ja oikein hyvää uutta vuotta vielä teille kaikille lukijoille!!

Train on.

Pokemonien erikoisia kokoja

Heipskukkuu taas pitkästä aikaa!

Toivoin että joululoma olisi tuonut mulle enemmän aikaa kirjoitella blogiin, mutta eihän tässä meinaa joulukiireiden keskellä löytää aikaa tietokoneelle ollenkaan. Harmin paikka... Päätin kuitenkin kirjoittaa teille tänää postauksen, joka on välillä jotain muuta kuin Suniin ja Mooniin liittyvää. Tämä on aika yleinen aihe ihmetellä, mutta ajattelin että haluan silti kirjoittaa tästä muutaman sanan. Nimittäin Pokemonien yllättävistä pituuksista tai korkeuksista - kumpi sana nyt tuntuu luontevammalta. Yleisin tapa jolla mä arvioin jonkun Pokemonin kokoa on yleensä animen mukaan, tai sen mukaan mihin eläimeen kyseinen taskuhirviö perustuu. Jos näen vaikkapa Rapidashksen, kuvittelen sen olevan suunnilleen hevosen kokoinen. Tai jos näen Vulpixen, arvioin että sen koko on lähellä kettua. Pokemonien kokojen virallinen tiedonlähde, Pokedex, on kuitenkin usein vähän eri miltä asioista. Edes anime ei aina seuraa sen tietoja, koska jotkut niistä ovat vaan eh... tosi pielessä. Vilkaistaan muutamia esimerkkejä joita mä olen pitkään ihmetellyt:

Ensimmäisenä tulee mieleen Bellossom. Joo, onhan se ulkonäöltään aika lailla kukka, mutta kuvittelin sen aina silti jostain syystä suuremmaksi mitä se on. Bellossomin korkeus on vaivaiset 40cm, eli ei edes puolta metriä! Ehkä joillekin tässä ei ole mitään ihmettelemisen aihetta, mutta musta Bellossom tuntuu oudon pieneltä. Toinen vähän samaa kokoluokkaa oleva Pokemon jonka kuvittelin suuremmaksi on Meowstic. Sen koko on 60cm, joka kuulostaa tavallaan ihan luontevalta, mutta jos sen laittaisi mun viereen seisomaan, se jäisi silti aika paljon matalemmaksi kuin mitä kuvittelin. Kuvitelkaa muuten Meowth seisomaan Meowsticin ja Bellossomin viereen. Osaatteko arvioida kumman kokoinen Meowth on enemmän? Jos sanoitte Meowstic, se on väärin. Meowthin korkeus on nimittäin sama kuin Bellossomin eli 40cm! Näinpä myös Meowth on alle puolenmetrin korkuinen! Seistessäni vieressäni, Meowth olisi ehkä juuri ja juuri mun polvenkorkuinen. Outoa... o_o Tämä tekee Meowthista samankorkuisen myös esimerkiksi sellaisten Pokemonien kanssa kuin Hoppip, Wooper ja Vanillite! En olisi ikinä uskonut. :D

Pokemoneista löytyy myös vähän suurempia olentoja, joita moni luulisi varmaan vielä suuremmaksi kuin mitä ne itse asiassa ovat. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni vaikkapa Lucario, jonka korkeus on 120cm. Mun 6-vuotias kummityttöni on kohta Lucarion kokoinen! Pakko myös mainita että Lucario jakaa kokonsa Vivillonin kanssa. Jotenkin hassua. :D Toinen suurikokoisempi Pokemon jonka oikea korkeus yllättää mut on Nidoking ja Nidoqueen. Näen silmissäni että näiden kahden kuuluisi olla mua suurempia (oma pituuteni on noin 165cm), mutta ehei! Nidoking ja Nidoqueen ovat korkeudeltaan vaivaiset 140cm ja 130cm. Larvitar muuten painaa heitä enemmän...

Seuraavaksi vilkaistaan Ponytaa ja Blitzleä. Kyseessä on poni ja seepra, joten voisi kuvitella että niillä riittää korkeutta. Ponyta on kuitenkin vain metrin korkuinen ja Blitzle 80cm. Näillä kahdella ratsastaminen jää siis haaveeksi. :D Ymmärrän ettei vaikkapa Blitzle ole ihan oikean seepran kokoinen, koska se on tavallaan vauvaseepra, mutta on se silti aika pieni. Blitzlen kanssa samankokoisia muita Pokemoneja ovat esimerkiksi Sentret, Spheal ja Skorupi. Raichu ja Azumarillkin ovat muuten 80cm korkeita, mikä tuntuu musta hitusen liian matalalta. Pakko myös mainita että Ponytan kanssa samankorkuinen Pokemon on Ledyba. Eli leppäkerttupokemon... Jotenkin huvittavaa. :D

Yksi harmillisen pieni Pokemon on Charizard - luulisi että se on suurikokoinen lisko jolla voi lentää, mutta todellisuudessa raukkaparka on vain 170cm korkea. Olen siis aika lailla samankorkuinen Charizardin kanssa. En usko että se jaksaisi lennättää mua mihinkään. D: Blastoise on sitäkin matalampi, vain 160cm korkea. Swalot on muuten Blastoisea korkeampi (huh mikä mörkö!). Samoin myös Venusaur, jota ainakin mä luulin Kantostarttereista matalimmaksi. Lähinnä siksi että se seisoo neljällä jalalla. Venusaur on kuitenkin kaksi metriä korkea, eli suurempi kuin Charizard tai Blastoise. Tai Garchomp ja Hydreigon...

Pokemonien koot yllättävät myös toisinpäin, eli joku taskuhirmu onkin huomattavasti odotettua suurempi. Minkäkokoiseksi kuvittelisit esimerkiksi Arcaninen? Onhan sillä kokoa, mutta uskoitko sen olevan 190cm, eli lähes kaksi metriä korkea? Mut se ainakin yllätti! Arcanine on myös Blastoisea ja Charizardia suurempi. Sillä osuisi asunnossani melkein pää kattoon! Toinen yllättävän kookas olento mulle on Lapras, joka on 2,5 metriä korkea. Toki Lapraksen kuuluu olla suuri jotta se voi kuljettaa ihmisiä selässän, mutta musta 2,5 kuulostaa siltä oudon korkealta. Sen pää ainakin hipoisi huoneeni kattoa. Yksi yllättävimmistä korkeuksista on mun kohdallani kuitenkin Furret, jonka kuvittelin sellaiseksi pieneksi karvaolennoksi jonka saa vaikkapa olkapäälle istumaan. Mutta sellainen ei todellakaan onnistuisi, sillä Furretilla on korkeutta 180cm! Tämä tekee siitä mm. Regirockia, Heatrania, Empoleonia, Gardevoiria ja Metagrossia suuremman! :DD Toinen varsin yllättävä tapaus (ja eräänlainen klassikkoesimerkki Pokemonien oudoista korkeuksista) on Dunsparce - olento jonka luulin olevan pieni ötiäinen jota voi vaikka kantaa sylissä, mutta se onkin 1,5 metriä korkea, ollen näin samankokoinen mm. Salamencen, Darkrain ja Samurottin kanssa. Voi kauheeta... En halua ikinä törmätä Dunsparceen. :D

Kahdella tukevalla jalalla seisovan Pokemonin korkeus on helppo mitata ja arvioida, mutta jalattoman Pokemonin kanssa se voi olla hankalampaa. En olisi kuitenkaan ikinä voinut kuvitella, että pikkuinen söpö Dratini onkin 180cm pitkä! Jos mä makaisin Dratinin vieressä lattialla, se olisi mua pidempi. o_o Kaksi metriä pitkä Ekans voisi myös makoilla meidän vieressä, mutta sen koko näyttäisi musta ihan normaalilta. Arbok sen sijaan on ihan toista maata, ollen peräti 3,5 metriä pitkä! Hrrr... Jotenkin karmivaa. Tämä tekee Arbokista pidemmän kuin Serperior! Vaan entäs sitten Milotic? Se on varmasti suurempi kuin Arbok, mutta silti sen pituus 6,2m on aika yllättävä.

Vaikka tiedänkin nyt monien Pokemonien yllättävän (tai peräti järkyttävän) koon tämän postauksen ansiosta, haluan silti luottaa enemmän animen kokoihin. En nimittäin halua enää koskaan kuulla Furretin olevan mua korkeampi, tai että Charizard on niin pieni ettei sillä voi lentää. :D Tuleeko teille mieleen jotain Pokemonia joiden koko yllätti teidän täysin? Kertokaa ihmeessä kommenteissa!

Pokemon Moon alkufiilistelyä

Teksti sisältää vähän spoilereita pelin alusta!

Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, en aio kirjoittaa Pokemon Moonin peluusta erillisiä postauksia joita olen tehnyt aiemmista pelaamistani Pokemon-peleistä. Nyt kuitenkin pelattuani Moonia vähän matkaa eteenpäin, haluan tottakai kertoa vähän millaisen ensivaikutelman se on mulle antanut ja mitä mä tulen odottamaan peliltä edetessäni siinä. Päädyin tosiaan Moon-versioon, vaikka mielessäni oli koko ajan hankkia Sun. Aurinko on mun mielestä josain syystä kuuta parempi taivaankappale :D ja tykkään myös Sunin boxartista enemmän. Mä kuitenkin pelaan Pokemonia usein iltaisin, jonka takia en ole esimerkiksi nähnyt Alpha Sapphiressa juuri yhtään päivänvaloa. Sen takia päätin lopulta ottaa Moonin, koska sen ansiosta pystyn viimein läpäisemään Pokemon-pelin päivänpaisteessa. :D Ja jos totta puhutaan niin olen kyllä nauttinut siitä yllättävän paljon.

Olen tällä hetkellä voittanut juuri ensimmäisen Kahuna-otteluni ja matkannut kamujeni kanssa Alolan toiselle saarelle Akalaan. Tiimistäni löytyy Dartrix, Pichu ja Cutiefly. Pakko myöntää että Rowlet on osoittautunut tosi kivaksi valinnaksi - rakastan sen suloista pöllö-designia ja koko Pokemon on vaan kertakaikkisen hurmaava, kuten myös Dartrix on ollut. Tavallaan mua koko ajan pistelee kun en mennyt ottamaan ihanaa Litteniä, mutta onneksi ruohopöllö on ollut tosi hyvä valinta. Pichusta mun on tarkoitus saada Alolan Raichu johon olen ihan rakastunut, ja Cutiefly on yksi lemppareitani tästä sukupolvesta, joten se päätyi tiimiin hetkessä. Näiden lisäksi aion pyydystää Salanditin ja Mimikyun - viimeisestä tiimiläisestä en ole vielä ihan varma. Olen harkinnut Fire-tyyppistä Oricoriota sekä Wishiwashia, mutta saa nähdä miten siinä käy.

Tähän mennessä mä olen rakastanut Moonia ihan täysillä! Näillä fiiliksillä mitkä mulla nyt on, voisin ehdottomasti nostaa tämän yhdeksi suosikki Pokemon-peleistäni. Mä vierastin pitkään pelin grafiikoita, mutta nyt kun niihin on tottunut ja päässyt oikeasti näkemään ne 3DS-ruudusta, ne näyttävät oikeastaan tosi kivoilta. Tämän jälkeen en halua enää palata vanhoihin chibi-hahmoihin. :D Myös Pokemonit ja tietysti ottelut näyttävät tosi kivoilta ja upeilta. Sekä kaikki hahmojen designit. On ihanaa ettei joka NPC näytä ihan samalta, vaikka tietysti niissä on edelleen toistoa. Se ei kuitenkaan haittaa yhtään. Lisäksi pelin musiikit ovat olleet tähän mennessä todella onnistuneet! Rakastan tämän pelin perus Trainer Battle-musiikkia, sekä monia muitakin kipaleita joita on tullut vastaan. Kahuna-ottelussa oli myös kiva biisi taustalla.

Toinen asia mikä pelissä loistaa on sen juoni. Heti alusta alkaen oli aika selvää, että Sunissa ja Moonissa tullaan keskittymään paljon pelin tarinaan. Mä olen siitä ihan hirmuisen kiitollinen, koska se juuri tekee tästä pelistä tosi kivan ja mielenkiintoisen. Olen niin alussa peliä ettei mitään kauhean suurta tai ihmeellistä ole vielä tapahtunut, mutta se onkin hyvä. Ei kaikkea pidä heti paljastaa. :3 On kivaa etten vielä tiedä tasan kuka Lillie itse asiassa on tai miksi hänellä on Cosmog (joka on muuten tosi suloinen kaveri). Vaikka tiesin että pelissä tulisi ns. juonellisia kohtauksia, olin yllättynyt pelin alussa tapahtuvasta silta-kohtauksesta Lillien kanssa. Mä riennän suojelemaan sillalle Cosmogia, mutta silta romahtaa ja Tapu Koko liitää pelastamaan meidät. En jotenkin odottanut noin höm.. toiminnallista meininkiä. :D Olin siis yllättynyt tosi positiivisesti - onko tämä vihdoinkin Pokemon-peli jonka juoni oikeasti todella toimii ja on onnistunut? Toivottavasti!

En tiedä olenko mä vaan pelannut huonosti (mikä saattaa olla todennäköistä :D), mutta musta tuntuu välillä että pelin vaikeustasoa ollaan vähän nostettu? Yleensä mun Pokemonit ovat ihan yli-levelisiä ja pelaaminen on todella helppoa, mutta Moonissa mä olen hävinnyt välillä ihan random-trainereille yhtäkkiä. Mä myös hävisin ensimmäisessä Trialissa toteemipokemonille. Musta tuntuu ensimmäistä kertaa vuosiin siltä, että mun pitäisi pysähtyä hetkeksi pensaaseen nostamaan Pokemonieni tasoja. Voi olla että mä olen vaan ollut huono, mutta mulla on kuitenkin vähän sellainen tunne kuin pelissä olisi hitusen enemmän haastetta. Mikä on tottakai erittäin tervetullutta. Pokemon-pelit ovat nykyään harmillisen helppoja, joten pieni (tai suurikin) nousu haasteessa ei olisi yhtään pahitteeksi.

Kaikki tämä mainitsemani tekee Moonista tosi mahtavan pelin! Olen rakastanut tähän asti joka pelisekuntia, enkä edes maininnut tässä joitain pieniä plussaa tuovia juttuja, kuten vaikka sitä miten paljon parempi hahmonkustomointi on, tai sitä että villit Pokemonit voivat kutsua apujoukkoja (tosin se ei ole aina hyvä asia...). Mä toivon että pelin sama taso pysyy yllä loppuun asti, enkä malta odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu! Jos peli pysyy näin kivana, värikkäänä ja mielenkiintoisena loppuun asti, Moon tulee varmasti olemaan yksi lempipelejäni. Toivon että näin käy! :)

Aloituspokemonien viimeiset muodot

Tehnyt Deviantart-käyttäjä GhosteKey

Heippa taas kerran pienen tauon jälkeen! Pokemon Sun ja Moon ollaan vihdoin julkaistu jossain päin maailmaa, mikä tuntuu musta ihan oudolta. Tuntuu että vasta ihan äsken me saatiin kuulla peleistä ensimmäisen kerran, mutta pian niitä pääsee jo pelaamaan. Ihme juttu miten aika rientää. Olen ajatellut etten aio kirjoittaa tänne blogiin Sunista tai Moonista sellaisia läpipeluu-postauksia, joita kirjoitan parhaillani Alpha Sapphiresta. Yksi pääsyy miksi pelaan sitä niin hitaasti on se, että tänne blogiin siitä kirjoittaminen hidastaa mua tällä hetkellä tosi paljon. Oliko tuo taas vähän outo lause?

On nimittäin paljon helpompaa vain tarttua peliin ja pelata sitä eteenpäin, kuin että pitää koko ajan pysähtyä räpsimään siitä valokuvia, miettiä onko pelannut yhden postauksen verran eteenpäin, ja muutenkin tiedostaa että joutuu kirjoittamaan pitkän tekstin aina pian pelaamisen jälkeen. Normaalisti tuollainen ei haittaa mua yhtään, minkä takia alunperin rupesinkin kirjoittamaan pelaamisestani tänne blogiin, mutta kuten blogin aktiivisimmat lukijat ovat varmasti huomanneet, mulla on tällä hetkellä vähän huono elämäntilanne kirjoittaa blogiin paljon pitkiä postauksia. Siksi ajattelin että skippaan postaukset Sunista tai Moonista kokonaan (kumman ikinä valitsenkaan, en ole vielä päättänyt), ja kirjoitan niistä vain läpäistyäni pelin jonkinlaisen arvostelun tai mielipiteen pelikokemuksestani. Olen nimittäin myös huomannut ettei esimerkiksi Alpha Sapphire-postaukset ole yhtä suosittuja kuin muut kirjoittamani postaukset, joten olisi harmillista nähdä turhaa vaivaa ja hidastaa uuden kivan pelin pelaamista ja hankkimista blogin postausten takia. Toivottavasti tämä ei mitenkään muserra ketään tai saa mua kuulostamaan kauhean tympeältä tai peräti laiskalta? Olen ihan hirveän innoissani tällä hetkellä pelien hankkimisesta, joten en halua hidastella niiden kanssa hetkeäkään. Jatkan kuitenkin Alpha Sapphire-postauksia ja kirjoitan niistä postaukset loppuun asti kuten olen tehnyt tähänkin mennessä. Voi olla että siinä kestää kuitenkin hieman, jos pelaan ensin Sunin tai Moonin läpi. Saa nähdä miten siinä käy. Toivottavasti mä piristyn tästä pian ja saan vähän voimia takaisin, jotta voin kirjoitella kuitenkin jatkossa seuraavista Pokemon-peleistä taas kunnollisia postauksia!

Nyt on kuitenkin tarkoitus mennä viimein postauksen itse asiaan, eli mielipiteeseeni Alolan aloituspokemonien viimeisistä muodoista. Nämähän vuotivat esiin jos joskus ajat sitten kesän alussa, mutta niistä ei voitu olla satavarmoja ennen kuin vasta muutama viikko sitten. Ajattelin että kirjoitan vielä näistä kolmesta mielipiteeni pelien julkaisun kunniaksi, jonka jälkeen jatkan viimein muidenkin kuin Suniin ja Mooniin liittyvien juttujen kirjoittamista. :)

Decidueye on Grass/Ghost-tyyppinen Arrow Quill Pokemon, ja tottakai Rowletin viimeinen muoto. Decidueyen Ghost-tyypitys taisi yllättää todella monet - myös mut - mutten ole varma mitä siitä sanoisi. Olisin varmaan kuitenkin tykännyt enemmän Decidueyen pysyneen puoliksi lentotyyppisenä, mutta samaan aikaan Ghost-tyyppinen startteri on aika siisti. :D Decidueye esittää selvästi jonkinlaista jousiampujaa, joidenkin mielestä vähän Robin Hoodia. Pidin aina näistä startterien muodoista Decidueyesta eniten, mutten siltikään ollut ikinä sen suurin fani. Nyt olen kuitenkin huomannut tykästyväni siihen koko ajan enemmän ja enemmän, jonka vuoksi olen päättänyt valita Rowletin startterikseni peleissä. Decidueyen design on musta tosi hieno, ja yllätyin miten paljon tykkään itse asiassa kaikista yksityiskohdista sen ulkonäössä. Yleensä suosin simppeleitä designeja, mutta Decidueyessa jokainen yksityiskohta toimii. Harmi että Decidueye tuntuu muuttuvan hitaasti tämän sukupolven Greninjaksi, varsinkin kun Ash pyydystää Rowletin animessa. Toivon ettei siitä tule liian suosittu ja ylihypetetty otus.

Incineroar on Fire/Dark-tyyppinen monien vihaama Heel Pokemon, joka on Littenin viimeinen muoto. Monet tuntuvat inhoavan sitä, ettei tulistartteri pysy ikinä neljällä jalalla maassa. En haluaisi olla tylsä, mutta olen harmi kyllä samaa mieltä. Rupesin pienenä suosimaan tulistarttereita, mutta jostain syystä ne ovat musta aina nykyään kaikkein rumimpia aloituspokemonkolmikosta. Incineroarkin on harmi kyllä ihan kaamea, varsinkin kun Litten ja Torracat ovat musta ihan hirmu hienoja otuksia. Incineroar on kuitenkin niin ruma, etten sittenkään valinnut Litteniä, vaan päädyin tosiaan Rowlettiin. Incineroar tuntuu olevan tällä hetkellä sellainen Pokemon, että jotkut rakastavat sitä yli kaiken, kun taas loput vihaavat sitä enemmän kuin mitään muuta. Mä olen ehkä enemmän siinä välissä, mutta Incineroarin voimamiesmäinen design ei harmi kyllä miellytä mua ollenkaan. Sen takia Pokemon kääntyy mun kohdalla enemmän negatiiviselle puolelle. Harmi...

Primarina on Water/Fairy-tyyppinen Soloist Pokemon, ja Popplion viimeinen muoto. Toisin kuin Incineroarin kohdalla, olen huomannut että tosi monet rakastavat Primarinaa. Mä en kuitenkaan pidä hirveästi tästäkään, vaikka eihän Primarina mikään kauhea tekelekään ole. Mä vaan harvoin tykkään Pokemoneista, joissa on liikaa jotain ihmismäistä. Toivoin että Poppliosta olisi tullut enemmän eläimellinen hyljemäinen Pokemon, mutta sen sijaan siitä muuttui pitkällä hiuspehkolla ja koruilla varustettu merenneito-merileijona? Primarinan Fairy-tyypitys kuitenkin sopii sille, ja Pokemon sopii Brionnen muodoksi todella hyvin, joten kaipa Primarina on ihan ok. En oikein osaa sanoa siitä mitään. En tykkää sen designista, mutta en silti vihaakaan sitä. Tavallaan sen merenneito-look on ideana ihan kiva, mutta en harmi kyllä välitä toteutuksesta.

Ja ainiin! Kaikkien näiden signature Z-liikkeet ovat hienoja! Kiva että ne saivat sellaiset! :)

Alolan Island Guardians

Uusimman Sun ja Moon-trailerin myötä meille paljastettiin vähän aikaa sitten viimein Alolan saarien nimet, sekä jokaisen saaren suojelijapokemon Tapu Kokon rinnalle. Tässäpä siis pieni postaus niistä:

Tapu Lele on Psychic/Fairy-tyyppinen Akala-saaren suojelijepokemon. Tapu Lele on varsin hoivaava Pokemon, ja se voikin auttaa parantavilla suomuillaan haavoittuneita paranemaan. Tapu Lelen ulkonäkö perustuu perhoseen, mutta se näytti musta ensin enemmän joltain oudolta tonttuötökältä jonka pohjassa on autonrengas. xD Tapu Lele on hitaasti muuttunut ehkä suosikikseni näistä kaikista suojelijoista - tykkään sen designista tosi paljon, vaikka se herättikin mussa aluksi vähän hämmennystä. Lisäksi sillä on kiva tyypitys (tosin musta kaikilla Tapuilla on), ja muutenkin sen yleisolemus on vaan musta tosi kiva ja onnistunut. Jään odottamaan tämän näkemistä peleissä.

Tapu Bulu on Grass/Fairy-tyyppinen Ula'ula-saaren suojelijapokemon. Se on luonteeltaan rauhallinen, tai joidenkin mukaan jopa laiska. Pokemon voi saada voimillaan kasvillisuuden kukoistamaan, kuten jotkut muutkin ruohotyyppiset Pokemonit. Kun näin Tapu Bulun ensimmäisen kerran, ihastuin siihen heti! Tämä on Tapu Lelen kanssa mun suosikkini näistä suojelijoista! Tapu Bulun design on musta tosi hauska - se näyttää jollain tavalla hupaisammalta kuin muut Taput ja tykkään muutenkin vaan sen härkämäisestä lookista. :D Tapu Bulu näyttää myös tosi kivalta iskiessään Z-liikkeen ja sulkeutuessaan kuoreensa, jolloin se muistuttaa härän päätä. Vaikka kaikki suojelijat näyttävät joltain eläimeltä ollessaan kuorensa sisällä, Tapu Bulu on musta kivoimman näköinen.

Tapu Fini on Water/Fairy-tyyppinen Poni-saaren suojelijapokemon. Se pystyy manipuloimaan vesistöjä ja parantamaan ihmisiä taianomaisesti luomalla vedellään. Tämän takia monet koittavat päästä käsiksi kyseiseen Pokemoniin, eikä se sen takia pidä juurikaan ihmisistä vaan viihtyy yksinään. Tapu Fini on musta ihan kiva otus, mutten mitenkään erityisesti välitä siitä. En tykkää sen designista yhtä paljon kuin muiden Tapujen, muttei se silti mikään rumakaan ole. Kaikenkaikkiaan nämä kaikki Taput ovat musta tosi kivannäköisiä ja onnistuneita. Saa nähdä millaisen roolin ne saavat sitten itse peleissä.

Lopuksi vielä pari sanaa uudesta pienestä Cosmogista, joka paljastettiin Tapujen kanssa samassa trailerissa. Kyseessä on uusi Psychic-tyypin Pokemon, jolla näyttäisi myös olevan suurempi rooli peleissä. Cosmogilla taitaa ainakin olla jonkinlainen yhteys Lillieen... Cosmog on musta ihan söpö. Tykkään sen virallisesta Sugimori-artista, mutta pelissä se näyttää musta vähän rumemmalta. Lähinnä sen takia, että nuo öh.. avaruuspallerot sen päässä näyttävät musta pelissä enemmän sellaisilta cheerleading-tanssijoiden pom pomeilta. :D Ihan hauska Pokemon kuitenkin. En osaa oikein sanoa siitä muuta.

Jälleen uusia Pokemoneja!

Moikka taas pitkästä aikaa! Olisi se niin ihanaa jos olisi enemmän aikaa kirjoitella blogiin, mutta kun koulu on niin ääähhh... Nyt saatte kuitenkin vihdoin ja viimein postauksen paljastetuista uusist... tai no.. ei enää niin uusista, mutta eh.. UUSIMMISTA Pokemoneista. Ei muuta kuin asiaan:

Musta tuntuu etten ole puhunut Ribombeesta vielä mitään? Kyseessä on Bug/Fairy-tyyppinen Pokemon, joka on tottakai supersuloisen Cutieflyn toinen muoto. Mä toivoin todella kovasti että Cutiefly saisi kivan muodon, joten olen tosi onnellinen että se sai sellaisen! Ribombee on varmaan tällä hetkellä yksiä suosikkipokemonejani seitsemännestä sukupolvesta. Sillä on aivan ihana design - rakastan sen keijumaista ulkomuotoa ja tuota supersuloista huivia sen kaulassa! Lisäksi sillä on kiva tyypitys. Mua harmittaa että Ribombee tulee olemaan statseiltaan varmaan aika heikko otus, koska haluaisin sen ehdottomasti tiimiini. Saa nähdä miten siinä käy...

Steenee on Bounsweetin toinen muoto, tyypitykseltään edelleen Grass ja lajiltaan hedelmäpokemon. Toivoin Bounsweetinkin kohdalla kovasti sen saavan kivan toisen muodon, mutta Steenee oli pieni pettymys. Olisin halunnut Bounsweetin pysyvän enemmän hedelmänä, enkä nähdä sen muuttuvan pikkutytöksi. En ole ikinä ollut kauhean suuri ihmisiä muistuttavien Pokemonien ystävä, joten Steeneen ulkonäkö jäi harmittamaan. Steenee on kuitenkin ihan söpö jos sitä vertaa hirveään Tsareenaan, jota en pysty melkein edes katsomaan. Hirveän ruma tekele - mulle tulee Tsareenasta mieleen joku helkutin Nicki Minaj tai joku muu vastaava! D: Ruma ihmismäinen Pokemon, jonka lehtihiukset ja kummalliset saappaat saavat sen näyttämään musta tosi typerältä. Voi harmi, olisin niin halunnut Bounsweetin tiimiini...

Hakamo-o on Dragon/Fighting-tyyppinen Scaly Pokemon, joka on Jangmo-on seuraava muoto. Aluksi kun näin Hakamo-on, en pitänyt siitä yhtään. En tykännyt sen suomuisesta designista, enkä varsinkaan sen käsistä. Jokin niissä vaan häiritsee vieläkin - ihan kuin ne olisivat jollain tavalla liian suuret? Jotenkin tosi epäkäytännöllisen näköiset? En osaa sanoa. Nykyään tykkään Hakamo-osta kuitenkin enemmän, kun olen saanut vähän tottua siihen. Se on oikeastaan ihan ok Pokemon, muttei mikään superhieno tekele. Jangmo-on kolmas muoto Kommo-o sen sijaan on musta ihan hirveä! En tykännyt siitä kun näin sen ensimmäistä kertaa, enkä pidä siitä vieläkään. Päinvastoin, musta tuntuu että vihaan sitä aina vaan enemmän. Sen design on tosi ruma - siinä on ihan liikaa kaikkia turhia härpäkkeitä ja noita suomuja. Ymmärrän että sen idea on olla suomujen peitossa, mutta se näyttää musta harmi vaan todella typerältä. Lisäksi mulle tulee jostain syystä sen päästä mieleen joku Egyption faarao? :D Ainoa mistä tykkään on sen häntä - se on jollain lailla tosi tyylikäs. Muuten Kommo-o on musta ihan kauhea. En tykkää...

Silvally on Type: Nullin kehittyneempi muoto, joka on edelleen Normal-tyyppiä ja lajiltaan Synthetic Pokemon. Silvally on simppelisti Type: Null ilman kypärää, eli voimakkaammassa ja huomattavasti tyylikkäämmässä muodossaan. Koska Silvallylla ei ole enää päässään painavaa kypärää, sen nopeus kasvaa kehittyessä huomattavasti. Silvally voi muuttaa tyypitystään RKS System-abilityllaan, mikä on selvä viittaus Arceukseen. Silvallysta tulee ihan mieleen pieleenmennyt yritys luoda Arceus keinotekoisesti, mikä on musta ihan mahtava idea! Musta vähän tuntuu että Silvally tulee liittymään Sunin ja Moonin juoneen jollain tavalla, varsinkin kun se vaikuttaisi olevan Gladionin eräänlainen nimikkopokemon. Tosi jännä nähdä miten siinä käy. Tykkään Silvallyn designista - siitä näkee selvästi että se on sama Pokemon kuin Type: Null, mutta vain ilman kypäräänsä. Hienonnäköinen otus josta odotan innolla enemmän tietoa.

En tiedä miten paljon ehdin kirjoittaa tässä seuraavina viikkoina, mutta koitan löytää aikaa blogille mahdollisimman usein. Haluaisin kirjoittaa pian postauksen mm. Alolan aloituspokemonien viimeisistä muodoista, Alolan saarten suojelijapokemoneista, sekä lisäksi välillä vähän muustakin kuten animesta ja Alpha Sapphiresta. Sitä ennen oikein hyvää myöhäistä Halloweenia teille kaikille!

Alpha Sapphire Osa 10: Yöllistä etenemistä

Mä kirjoittelen yhä vieläkin vähän jäljessä Sun ja Moon-asioista, mutta kohtahan pelit ilmestyvät onneksi jo kauppoihin, jonka jälkeen mun ei tarvitse enää kiirehtiä uutisten perässä samalla tavalla. (Koulu ja yleinen elämä kuitenkin stressaa vaikka kuinka, joten ei ole hyvä homma samalla stressata lisäksi tätä mun blogiani. :D) Pelien lähestyessä en tosin varmaan kirjoita ihan kaikesta uudesta mitä meille näytetään, mutta uusista paljastetuista Pokemoneista aion ehdottomasti kirjoittaa mielipiteeni jossakin vaiheessa. Tarkoitan siis mm. Bounsweetin ja Jangmo-on muotoja. Mutta nyt asiaan eli uusimpiin toilailuihini Alpha Sapphiressa:

Mihinkäs me viimeksi jäätiin? Taisin juuri astua Fortree Cityyn valmiina haastamaan seuraavan salin. Harmi kyllä salille ei vielä päässyt koska polulla sinne seisoi näkymätön este. Muistan vielä Emeraldista kuka siinä edessä seisoskelee. :P Tutkiskelin sitten vähän tarkemmin Fortree Cityä, joka on mun mielestä tosi hauskannäköinen kaupunki. Vai pitäisikö sanoa kylä? Fortree City on sellainen paikka jonka muistan aina sen ainutlaatuisen ulkonäön ansiosta. Pakko sanoa että kaupunki näytti tosi kivalta uutena kolmiulotteisena versiona, varsinkin talojen sisältä! Voisin melkein kuvitella pystyväni asua oikeasti sellaisessa puumökissä, tosin joku poika kertoi mulle että asuntoihin ryömii ikkunoista usein ötökkäpokemoneja. Siitä mä en kyllä pitäisi. :D

Satuin huomaamaan Fortreessa ohikulkevan Stevenin, jota mä lähdin seuraamaan oikealle vievälle Routelle numero 120. Ottelin siellä muutaman kouluttajan kanssa ja rämmin parissa pusikossa, jonka jälkeen sain Stevenin kiinni pienellä sillalla. Hänen edesssään sillalla oli taas näkymätön este, mutta onneksi Stevenillä oli siihen ratkaisu. Mä sain häneltä Devon Scope-lasit, joiden avulla näin maastoutuneen Kecleonin ja ajoin sen helposti tiehensä. Steven antoi mun pitää lasini, joten pystyin palaamaan takaisin Fortreeseen haastamaan seuraavan salin. Hän antoi mulle myös viimein Mega-kiven Sceptilelleni ja häipyi sitten tiehensä.

Mä ryntäsin takaisin Fortreeseen ja menin heti Winonan Flying-salille nujertamaan lintuja. Tosin ensin kävin jossain pienessä luolassa keskellä edellisen Routen järveä, mutta en löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa. Vain villejä ärsyttäviä Pokemoneja. :P Winonan sali oli jälleen kerran varsin helppo, mutta hänen Altariansa oli hieman rasittava. Mulla ei ollut mitään vaaraa sen kanssa käyttäessäni Azumarillia, mutta mokoma pumpulipallo käytti koko ajan Roostia ja paransi itseään. Lopulta Azumarillin Play Rough kuitenkin vei voiton. Tämän jälkeen Winona käytti vielä viimeisenä Pokemoninaan Pelipperiä, jota vastaan päätin kokeilla uutta semi-komeaa Mega-Sceptileani. Varmaan helppo arvata miten se matsi päättyi. :D

Kimmeltävä Feather Badge taskussani palasin Routelle jossa näin Stevenin, mutta jatkoin tällä kertaa matkaa sitä eteenpäin. Siellä alkoi taas sataa rankasti, joten edellisen postauksen myrsky vain jatkui jatkumistaan. Kuljin Routea pitkin alaspäin otellen lukuisia kouluttajia vastaan, rämpien märkien pensaikkojen ja lätäköiden täyttämien niittyjen halki. Kauheeta miten mä saan mun pelailun kuulostamaan ihan joltain selviytymisretkeltä. :'D

Lopulta sade loppui ja tulin tosi nätinnäköiselle sillalle - sillan alla järvessä heijastui upea tähtien täyttämä yötaivas, jota mä jäin oikein hetkeksi ihastelemaan. Tosi kiva pikku yksityiskohta lisätä jotain tällaista peliin. Jäin miettimään mitä siinä mahtaa heijastua päivällä. Pilviä vai pelkkää perinteistä sinitaivasta? Joka tapauksessa olin iloinen että näin järven yöllä. Se oli niin kaunis. :3 Koitin räpätä siitä kuvan mutta laatu on aika huono...

Pitkä Route kaartui pian tämän jälkeen viimein oikealle muuttuen numeroksi 121. Routella oli nyt pelkän ruohotien sijaan myös sinisiä aitoja, sekä mökki joka johti Hoennin Safari Zonelle. Ottelin Routella ensin parin kouluttajan kanssa, jonka jälkeen näin Team Aquan jäseniä juonimassa jotakin. He lähtivät suunnistamaan Mt. Pyrelle, johon mäkin suuntaan seuraavalla pelikerralla. Tosin ensin käyn nappaamassa Safari Zonelta tiimin viimeisen Pokemonin!

Alolan aloituspokemonien keskimuodot

Sanoin etten tule kirjoittamaan tällä viikolla mitään, koska olen syyslomalla kotona kaukana tietokoneestani, mutta Sun ja Moon-pelidemon ilmestyttyä Pokemon-innostukseni nousi niin korkealle, että päätin lainata (salaa, shhh älkää kertoko!) äitini tietokonetta ja kirjoittaa tänne edes yhden postauksen. Olen vielä vähän flunssainen joten saatan kirjoittaa vähän lyhyesti ja epäselvästi, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Alolan koko Pokedexhän vuoti muuten esiin, mutta en aio mainita siitä mitään blogissani ennen pelien virallista julkaisua. Älkää siis pelätkö spoilereita - puhun täällä vain virallisesti paljastetuista asioista. Enkä aio ihan heti pelien tultuakaan ruveta höpisemään mistään spoilereista, joten voitte olla rauhassa. Demosta saatan tosin kirjoittaa pienen postauksen jossain vaiheessa.

Mä olen itse sellainen henkilö, ettei mua ole oikeastaan ikinä haitannut nähdä etuajassa millaisia Pokemoneja peleissä on luvassa. En kauheasti varo juonipaljastuksia itse pelien tarinoistakaan, vaikka en niitä varsinaisesti halua tietää. Varsinkaan nyt Sunin ja Moonin kohdalla, koska niissä pelin juoni tuntuu olevan vähän suuremmassa roolissa kuin Pokemon-peleissä yleensä. Pohdin jonkin aikaa haluanko nähdä Alolan koko pokemontarjonnan, mutta lopulta uteliaisuuteni voitti ja menin vilkaisemaan niitä. Lähes kaikki Alolan Pokemonit ollaan kuitenkin jo paljastettu, joten ei niiden näkeminen mitään superihmeellistä mielestäni ollut. Nyt menen joka tapauksessa viimein asiaan ja kerron teille vähän mielipidettäni starttereiden keskimuodoista:

Dartrix on Rowletin yhä Grass/Flying-tyyppinen kehitysmuoto, joka on luokaltaan Grass Quill Pokemon. Dartrixista näkee heti että se on vähän snobimainen ja pitää siistiä ulkonäköä hyvin tärkeänä. Jos Dartrixin sulat tai kampaus menevätkin liian sotkuun ottelussa, se saattaa lopettaa leikin kesken ja kadota johonkin siistimään itseään. :D Dartrix hyökkää heittämällä teräviä nuolimaisia sulkia siipiensä suojista vastustajaan, vähän niin kuin Rowletkin. Dartrixilla on mun mielestä vähän outo väritys, mutta muuten tykkään siitä. Ei se ole mikään superhieno otus mutta Rowletille oikein kiva ja sopiva muoto. Dartrix näyttää peleissä tosi kivalta, varsinkin kun se siistii upeaa tukkaansa otteluanimaatiossaankin. :D Kaikenkaikkiaan kiva Pokemon hauskalla designilla.

Torracat on tulityyppinen Fire Cat Pokemon ja designiltaan mielestäni ihan hirmu hieno! Litten on ollut pitkään suosikkini Alolan starttereista, joten olen tosi iloinen että se sai näin kivan kehitysmuodon. Torracat saa tuliset voimansa sen söpöstä kaulassa roikkuvasta kellosta, johon kouluttajan ei parane koskea. Torracat rakastaa ottelua ja hyökkää raivokkaasti vastustajansa kimppuun. Samalla se saattaa kuitenkin olla kouluttajansa seurassa maailman lempein ja kiltein kissa. Torracatkin näyttää peleissä mun mielestä tosi kivalta. Varsinkin uudistuneessa Pokemon Amiessa Torracatilla on mahtavat ilmeet ja eleet. Saa nähdä tulenko valitsemaan Littenin startterikseni jotta saan tämän ihanan tiikerinpennun tiimiini...

Brionne taas on ihan eri maata. Kyseinen Pokemon on tyypiltään Water ja luokaltaan Pop Star Pokemon. Sen kyllä huomaa sen ulkonäöstä. Brionne on luonteeltaan tosi iloinen ja optimistinen Pokemon, joka ei halua näyttää surullisia tunteitaan. Brionne rakastaa tanssimista yli kaiken, ja onkin siinä oikea mestari. Brionne on mun mielestä yksi rumimmista Pokemoneista mitä mä olen ikinä nähnyt. Tai no, ei ehkä ihan mutta en kyllä voi sietää sen ulkonäköä tippaakaan. Tämä ei kuitenkaan mitenkään haittaa mua tai tullut minkäänlaisena yllätyksenä, koska tiesin heti etten tulisi olemaan Popplion muotojen ystävä. Brionnen idea ja kuvaus ovat ihan kivoja, mutta muuten se näyttää musta outosilmäiseltä tyttöversiolta Poppliosta. Brionne näyttää enemmän ensimmäiseltä kuin toiselta muodolta. Ei mulla kuitenkaan ole totta puhuakseni mitään Brionnea vastaan. Rumatkin Pokemonit ansaitsevat rakkautta.

Mitä mieltä te lukijat olette näistä? Minkä startterin valitsette näiden perusteella?

Alpha Sapphire Osa 9: Halki myrskyn

Kaikki varmaan odottavat innolla mitä mä sanon Alolan aloituspokemonien kehitysmuodoista. Sitä postausta saatte kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa, sillä innostuin hiljattain pelaamaan pitkästä aikaa Alpha Sapphirea. Harmi kyllä mulla on ensi viikolla syysloma, jolloin palaan takaisin perheeni luokse Helsinkiin. Tietokoneeni jää tänne opiskelukämpälleni, jonka takia en pysty kirjoittamaan ensi viikolla blogiin mitään. Höh. :( Sen sijaan tulen varmaan pelaamaan silloin paljon lisää Alphaa, joten tällä kertaa postaus siitä:

Pelasin tätä viimeksi joskus kesällä, joten virkistän vähän teidän muistia siitä mitä viimeksi tapahtui: voitin Flanneryn tuli-salin sekä isäni salin, sain viimein Surfin ja suuntasin Mauvilleen Wallyn perässä valmiina seilaamaan veden yli uusiin paikkoihin. Lisäksi pyydystin tiimiini fossiilipokemon Anorithin, jonka seuraan kuuluvat Sceptile, Breloom, Azumarill ja Torkoal - kaikki noin 35-tasoisia. Ehkä vähän yli tai ali. Tällä kertaa pelailuni alkoi siis Mauville Cityn läheiseltä Routelta numero 118. Seilasin heti Azumarillani pienen vesikaistaleen yli, jonka jälkeen saavuin pieneen kivannäköiseen rantaan. Sain sieltä Good Rodin ja ottelin muutaman trainerin kanssa, jonka jälkeen törmäsiin pitkästä aikaa Steveniin.

Kesken hänen juttujensa taivaalta kuului merkillinen ääni, joka paljastui pian olevan paikalle ilmaantunut Latios! Pokemon vaikutti Stevenin mielestä hätääntyneeltä, joten hyppäsimme reippaasti Pokemonin kyytiin, joka sitten kuljetti meidät pienelle saarelle Hoennin merelle. Enpä muista tällaista kohtaa vanhoista peleistä, joten tämä taitaa olla ihan ainutlaatuinen osa Alpha Sapphirea ja Omega Rubya. Kiva juttu että peleihin laitettiin jotain vähän uutta ja erilaista, pelkkien pienten muutosten sijaan. Voi että.. tuo lause saa mut vähän kuulostamaan ihan siltä kuin en hahmottaisi näiden pelien olevan vähän enemmän kuin pelkät remaket vanhoista. En taas osaa yhtään kirjoittaa tänään. :D

No mutta asiaan! Latios johdattaa mut ja Stevenin ystävänsä Latiaksen luokse, jolla näyttäisi olevan hallussaan Mega-kivi. Team Aqua ilmestyy paikalle kuin tyhjästä haluten tietysti tuon aarteen itselleen, mutta mä pääsen puolustamaan heikkoa Latiasta yhdessä Stevenin kanssa tuplaottelulla. Aika hauska nähdä että hänen Metagrossinsa oli tässä vaiheessa vasta Metang. Se kehittyy sitten sopivasti Pokemonliigaan mua varten. :D

Me voitettiin Team Aqua tottakai helposti. Latias oli saamastaan avusta niin kiitollinen, että se hyppäsi mukaan tiimiini. En tosin aio pitää sitä siinä. Steven antoi mulle vielä sopivasti ranteeseen Mega Braceletinkin, jonka ansiosta kykenin nyt Mega-kehittämään Pokemonejani. En kyllä tule käyttämään sitä varmaan lähes yhtään, kuten en Y:ssäkään tehnyt. Kaiken tämän jälkeen Latios palauttaa mut ja Stevenin takaisin Routelle 118, josta me molemmat lähdettiin omiin suuntiimme.

Mun suuntani oli ylöspäin seuraavalle Routelle, joka oli sateinen paikka täynnä pitkää heinikkoa. Tykkäsin kyseisen Routen ulkonäöstä tosi paljon ja oli kivaa vaihtelua että siellä satoi. Mahtaakohan siellä sataa aina, vai oliko se sattumaa että sain huonon ilman? Joka tapauksessa myrsky oli kova. Olisi muuten tavallaan siistiä, jos sadesäällä voisi ukkostaa ja salama voisi iskeä myös kesken ottelun, jolloin jotkut Pokemonit voisivat kuluttaa sen seurauksena kuntoaan, kun taas sähköpokemonit voisivat saada sitä lisää. En tiedä olisiko siinä mitään järkeä, mutta tällainen idea nousi päähäni kun pelasin. Unohdin muuten käydä katsomassa mitä jollain toisella läheisellä routenpätkällä olisi ollut, mutta eipä tuo haittaa. Sinne voi kuitenkin palata vielä joskus myöhemmin, ja varmaan palataankin.

Kuljettuani pitkän matkan tätä kyseistä Routea pitkin, saavuin viimein vähän syrjässä seisovan suuren rakennuksen luokse, joka oli kyltin mukaan Hoennin ilmatieteen laitos. Laitoksen pihalla sillalla seisoi Team Aqua Gruntteja vartioimassa, joten oli helppo arvata mitä rakennuksen sisällä tapahtui. Pelin myrskyinen yö taisi sopia tähän kohtaan tunnelmaltaan erinomaisesti, vaikka eivät Aqua Gruntit mitään kauhean uhkaavia tyyppejä olekaan. :D Mä menin urheasti laitoksen sisään ja aloin tietysti otella siellä olevia Gruntteja vastaan. Olin muuten laittanut tässä vaiheessa Exp. Shareni kiinni, koska mun Pokemonini olivat ihan ylilevelisiä. Sen sijaan keskityin pelaamaan tällä pelikerralla lähes pelkästään Anorithilla, koska se oli muista tasoissa huomattavasti jäljessä. Se nousikin muut aika mukavasti kiinni.

Laitoksen ylimmässä kerroksessa oli jo aiemmin rökittämäni Team Aquan jäsen, Shelly, joka läimi jotain miesparkaa kasvoille varastaen samalla tämän jotkin tärkeät tutkimukset. En muistanut yhtään että Shelly oikeasti läimäisi yhtä tutkijoista kasvoille, jos hän nyt edes teki niin muissa peleissä. Jotenkin oudolla tavalla kiva yksityiskohta. Ei tietenkään siksi että jotakuta satutettiin :D vaan koska luulisi tuollaisten pahisten oikeastikin tekevän noin. Se toi vaan aitoutta tilanteeseen oudon kivalla tavalla. Voi juku taas näitä mun juttujani...

Mä tietysti ryntäsin apuun ja voitin Shellyn Sharpedon helposti Sceptilellani. Tämä häipyi Gruntteineen paikalta ja mä sain kiitokseksi laitoksen pelastamisesta sen johtajalta Castformin. Raukkaparka joutui samantien PC:lle. Ehkä se olisi voinut mielummin jäädä laitokseen asumaan, sillä olisi varmaan parempi elämä... Johtaja kertoi mulle myös harvinaisesta myrskyisästä sääilmiöstä, jonka huippuvoimakas Primal Kyogre kykenee muodostamaan. Tämä valotti mulle aika paljon Team Aquan suunnitelman kulkua. No mutta, mä jatkoin tämän jälkeen vielä hetken matkaani ja törmäsin pian Brendaniin. Hän halusi pitkästä aikaa otella, mutta harmi kyllä hänen tiiminsä laahasi leveleissä hieman mua jäljessä. Lisäksi olin pettynyt ettei hänen Shroomishksensa ollut vieläkään kehittynyt. Helppo ottelu siis, mutta sitäkin kivempi. Tämän pelin Rival-musiikki on muuten yksi suosikkikappaleitani kaikista Pokemon-pelien musiikeista. Ihan mahtavaa kuunneltavaa. <3

Brendan palkitsi mun voittoni Flylla ja häipyi sitten tiehensä. Mä lopetin pelaamisen tähän - ensi kerralla saavun Fortree Cityyn ja haastan ehkä seuraavan salin. Pitäisi varmaan pelata enemmän ja nopeammin että pääsen joskus ostamaan Suninkin. :D Tai Moonin. En ole vielä ihan varma. Mutta olen vähän kääntynyt Sunin puolelle. Sunista ja Moonista kuitenkin enemmän sitten ensi viikon jälkeen. Pahoittelen jos mun tekstini on vähän outoa tässä postauksessa, koska tottapuhuakseni mulla ei ollut mikään hirveän innokas fiilis kirjoittaa tätä. Onneksi Pokemon-intoni on kuitenkin taas nousussa, joten Alpha Sapphire-postauksia saattaa olla luvassa piakkoin muutama lisää.